Ilahduttava syntymäpäivä

Eilen oli tosiaan siis odotettu syntymäpäiväni. Vietimme sitä ystävieni kanssa minulta ennakkoon salatussa sijainnissa, joka myöhemmin sitten paljastui ravintolaksi Helsingin keskustassa. Salaisuus paikasta säilyi viime metreille saakka ja paikalle päästyäni vietimme oikein mukavat bileet suurinpiirtein 30 hengen (kuinka sopivasti!) kaveriporukalla. Siinä kuluikin aika rattoisasti, laskeskelin viettäneeni juhlissani aikaa kahdeksisen tuntia.
Eilen oli oikein supermainio päivä, aamusta alkaen. En tiedä, mikä olisi päivästä paremman enää voinut tehdä, sillä jo mieheni antaman lahjan avaaminen ilahdutti minua niin suuresti! 

Olen blogissanikin aiemmin kironnut sitä, miten kameraosastoni on niin surkea. Usein räpsin kuvia kännyköillä, välillä sentään on ollut lainassa isäni digijärkkäri. Noh, eipä tarvitse lainailla muiden kameroita enää, sillä mieheni antamasta lahjapaketista paljastui Canon EOS 600D. Vihdoinkin minulla on oma kamera, jolla saan säädyllistä kuvaa ja videota -niin blogiin kuin muuallekin! En ollut osannut odottaa mitään tälläistä kallista lahjaa, joten ilahduin ja yllätyin todenteolla. Myös ystäväni taitavat tietää mielenkiinnon kohteeni melko hyvin, sillä illalla sain lahjaksi muunmuassa lahjakortin Hööksiin.
Suurta ihmistuntemusta osoittivat myös ystäväni leipomat kakut, joista räpsäsin kotona kuvan ennen juhliin lähtöä. Eivätkös olekin suloiset!

Juhlista väsyneenä olin hieman kahden vaiheilla tänään tallille lähdön suhteen, mutta kun mieheni lupautui kokeilemaan uutta kameraa tosi toimissa, en voinut vastustaa kiusausta. Uudet kuvat ovat aina mukavia ja tokihan itsekin halusin nähdä uuden kamerani käytössä.

Ihan ensinnä haluan esitellä tuoreen kuvan jalasta. Olen miettinyt jo hetken aikaa, että olisi kiva täälläkin vilauttaa koiven nykytilannetta, mutta en ole tahtonut esitellä surkealla kännylaadulla otettua räpsyä. Mutta tässä näkyypi nyt tuo rupi sitten hieman parempilaatuisena.

Alkuviikon istuntaongelmani helpottivat tosiaan loppuviikkoa kohti ja ajattelinkin tänään käydä selässä. Kentän pohja oli vähän kurja, edelleen ja tamma kompasteli jonkin verran. Se ei kuitenkaan ollut ongelmistani suurin, neitokaisella oli pienoista idarienergiaa muille jakaa. Hetken ravailtuamme se oli koko ajan ennustamassa, koska päätin siirtyä raviin. Takaisin käyntiin palaaminen ei ollut sille ongelma, kuten ei yleensäkään, mutta ottaessani ravipätkien välillä käyntiä, sain komentaa sitä useampaan otteeseen saadakseni sen pidettyä toivomassani askellajissa. Eilisiltaisten ravintola-aktiviteettieni vuoksi en ratsastanut kovin pitkään tai rankasti, pyörimme kentällä puolisen tuntia. Harmikseni huomasin ratsastaessani ja videoa katsoessani jälleen usein toistuvan väärän kevennykseni. Tälle tarttis oikeasti tehdä jotain! Takapuoltani kun varon, en oikein voi istua harjoitusravissakaan rytmiä etsimässä.

Loppuun Vessi sai vielä hieman vettä juotettuna, olen ottanut tavaksi tarjota sille ämpärin tai kaksi liikutuksen jälkeen. Hyvin on maistunut.