Elokuun 11.

Niin rasittava kuin tämä biisi onkaan, se soi päässäni koko himskatin eilisen päivän. Jokainen voi itse päätellä soimisen syyn. Argh.

Ah, miten ylivalottunutta!

Sunnuntaina suuntasin tallille jo aamuvarhaisella, jälleen ystävällisen tallikaverini kyydillä. Päivä olikin varsin hevosteluntäyteinen, kuinkas muutenkaan! Olin vielä luvannut Juholle, että tulen kotiin hieman aiemmin kuin edellisenä päivänä, mutta päinvastoin itseasiassa kävi. Täytyy jatkossa ehkä yrittää keskittyä myös muuhun kesälomailuun kuin tallilla hengailuun, hups!

Aamu aloitettiin laittamalla yksin tallin hevosista kuntoon, jotta tallikaverini sai kokeilla sitä edessä olevia estekisoja varten. Olin napannut kameran mukaan napsiakseni hieman kuvia ja treenaillakseni tarkennusta manuaalisesti, mutta valtaosa otoksista oli joko ponnistus- tai laskeutumisvaiheesta. Kimosta pollesta napatut kuvat puolestaan ylivalottuivat ja pahasti. Valkoinen hevonen ja aamuaurinko selkeästi ovat hankala yhdistelmä.

Pienen estesession jälkeen laitettiin heppoja kuntoon ja lähdettiin porukalla maastotallustelemaan. Tällä kertaa reissussa oltiin kolmen hevosen ja yhden ponin voimin, varsin iso kööri siis! Itselläni oli alusta asti jotenkin hieman hermostuneen tuntuinen olo, enkä oikeastaan tiedä miksi. Viime sunnuntaisen hevosenpyydystysreissun muisto saattoi vielä painaa mielessä, kenties.

Vessi oli varsin letkeä, eikä kiirehtiyt juurikaan edes edellä menevän kaverin perään. Aiemmin Vessillä oli huoli, että reippaammin askeltava kaveri jättää sen ja se koitti kiriä toista kiinni muutaman raviaskeleen kera silloin tällöin. Tämä tapa on kuitenkin jäänyt siltä unholaan ja löntysteltiin letkan keskivaiheilla ihan tyytyväisinä. Joskin jossakin puolivälin tienoilla lenkkiä Vessi aloitti mielettömän pään vatkaamisen ylös alas. Se on aiemminkin tehnyt tuota nimenomaan maastossa jossain määrin, yleensä melko lähellä kotia. Olen miettinyt, onko selässä jotain ongelmaa, tai hampaissa piikkejä, mutta loppujen lopuksi tulkinnut touhun vaan kärsimättömän ratsuni turhautumiseksi. Piikkien luulisi vaivaavan muulloinkin kuin maastossa palloillessa ja koska ongelma ei ilmene korostuneesti esimerkiksi mäissä, olen painanut asian taka-alalle. Tilannetta pitää kuitenkin seurata ja tutkailla esimerkiksi satulan sopivuutta. Kenties Vessi haluaisi mennä hurjasti kovempaa, kuin mitä sitä pyydetään ja turhautuu?

Tallille palattuamme suihkautin hepan ja vein sen hetkeksi laitumelle. Tänään oli oikeastaan vuokraajan päivä, mutta laskeskelin, ettei maastokävelyt seurassa varmasti tee tammalle yhtään pahaa. Kintereen lämpimyydelle kävely tekee vain hyvää ja samalla turvotuskin laskee. Jalka oli sekä eilen että tänään liikutuksen jälkeen (ja ennen kylmäystä) viileämpi kuin ennen liikutusta, joten päättelin, ettei runsas rauhaisa liikunta ole Vessille hallaksi. Sitäpaitsi, mitä ihmettä olisinkaan tehnyt viikonloppuna ilman talleilua?

Tamma ehti olla päälle tunnin laitumella ennen vuokraajan saapumista paikalle. Koska minulla oli kamera mukana, ikuistin hieman heidän menoaan. Vuokraajan luvalla julkaisen nyt muutamia kuvia, joskin osasta rajasin ratsastajaa pois ilmeiden vuoksi.

Vessillä on nykyisen vuokraajansa kanssa tunti ensi perjantaina ja he harjoittelivat neuvojeni avulla muutamia asioita, jotka ehkä tunnillakin ovat ajankohtaisia ja joihin Vessin kanssa on hyvä keskittyä. Vuokraaja ei ole Vessillä vielä ollutkaan tunnilla, joten oletettavasti tunti tuntuu normaalia ratsastelua paljon raskaammalta. Siitä on varmasti kuitenkin paljon hyötyä molemmille osapuolille.

Vessi oli kentällä melko yhteistyöhaluinen ja rento. Välillä se sähelsi pää taivaissa, mutta toisena hetkenä malttoi sitten olla oikein nätisti. Aika-ajoin se sukeltaa melkoisen paljon kuolaimen alle, mutten jaksa murehtia kyseistä asiaa vielä. Kunhan saadaan yläkaulan lihaksistoa hissukseen paremmalle mallille, alkaa se ihan varmasti kannattelemaan päätään paremmin. Tällä erää ei kuulunut myöskään takomista, hyvä niin! Vasemmassa kierroksessa kuitenkin jälleen painoi kädelle jonkin verran.

Tämä kuva tiivistää tapahtuneen muutoksen ehkä parhaiten. Etupää on vähän turhankin alhaalla, mutta takaosa selkeästi jo taipuu ja tekee töitä ihan erilailla kuin ennen. Jei!