Ponieläimen painava pää (ja tyhjä maha).

Auto-ongelmaan ei ole vieläkään saatu helpotusta, joten myös tämän viikonlopun talleilut sujuvat apujoukkojen kyydittämänä. Aikamoinen helpotus tuokin kieltämättä ja onneksi ensi viikollekin on tallikyydit jo pitkälti sovittuna. Miten avuttomaksi sitä voi ilman autoa tullakaan!

Tänäänkin suuntasin tallille jo aamusella. Suunnitelmissa oli aluksi maastolenkki, mutta kyyditsijäni halusi ennemmin jäädä treenailemaan ensi viikkoisia kisoja varten, joten mekin Vessin kanssa jäimme sitten kentälle.

Tamman kinner tuntuu edelleen suht samalta, kuin miltä se on tuntunut koko alkuviikon. Jalka on hitusen lämmin ruhjeen kohdalta ja aavistuksen turvoksissa, mutta muuta ongelmaa siinä ei ole. Noh, mikäli ei lasketa sitä, että hepan ilmeisesti piehtaroidessa rupi aukeaa jatkuvasti eikä ehdi umpeutua kunnolla. Toivotaan nyt kuitenkin, että kasvattaisi kunnon suojakerroksen koipeensa pian, varmaan sitten alkaisi muutkin oireet mennä ohitse hissukseen.

Tänään Vessi vaikutti hieman väsyneeltä, eilisestä vapaapäivästä huolimatta.
Sen käynti oli hieman liiankin rauhallista, ravi itsessään varsin mukavaa ratsastaa. Kulmiin se meni varsin nätisti, taipui kivasti ja tahti ympyrällä oli oikein kiva, kompurointia tai perän alta katoamista ei ilmennyt. Ravatessa pitkällä suoralla se kuitenkin kiihdytti hieman, normaaliin tapaansa ja huomasin, miten paljon se tällä kertaa takoi kavioitaan. Tyhmempi olisi voinut luulla kentän olevan täynnä kiviä, niin tiheään tahtiin kolinaa välillä kuului. Tämä ei ole sille normaalia sitten niin laisinkaan, joten yhdistän havaintoni suoraan pollen vireystilaan. Enemmän ratsupuoleen tutustunut kyyditsijäni pohti, että meneekö Vessi liian kovaa ja siksi takoo, mutta itseasiassa tamman ravin tahti oli ehkä yksi mukavimmista ikinä. Tiedän myös, että jos tuosta vauhtia vielä himmaa, alkaa polle tarjota peitsiä hyvin pian ja sille tielle emme toki halua lähteä. Onneksi takominen loppui suht pian ja palattiin normaaliin, mukavaan raviin.

Muuten tamma oli oikein mukava ratsastaa, mutta hieman lisää potkua olisin sen menoon kaivannut ja lopussa se painoi todella ikävästi kädelle vasemmassa kierroksessa. Tätä en muista koskaan aiemmin kokeneeni, aiemmin ongelma oli oikean kierroksen ulko-ohjalla. Annoin lisää pohjetta, näpeltelin ohjaa irrottaakseni, mutta kumpikaan ei auttanut merkittävästi. Jälleen kerran, luulen hevosen olleen hieman väsynyt, joten ratsastin kunnes se kulki edes hieman paremmin ja sitten siirryttiin loppukäynteihin. Vessi vaikutti tyytyväiseltä, joskin kaikkensa antaneelta. Minäkin olin iloinen, olen vihdoinkin alkanut edes hieman ratsastaa, pelkän ratsastelemisen sijaan.

Tallinpitäjämme on viikonlopun yli reissussa, mutta hänen palattuaan on agendassani jutustella Vessin väkirehumäärän nostamisesta. Tamma on viime viikkoina kuin varkain alkanut liikkua enemmän (ja käyttää itseään paremmin), mutten ole halunnut hätiköidä ruuan määrän lisäämisessä. Nyt kuitenkin huomaan, ettei virta ehkä ihan riitä, joten pitää hissukseen antaa tammulille lisää Peacemakeria. Liian rankkaa sen liikunta ei missään nimessä ole, päinvastoin nyt se liikkuu mielestäni juuri sen verran, kun sen kuuluukin. Haluan jatkossakin pitää sillä ainakin yhden vapaapäivän viikossa ja sen lisäksi mahdollisuuksien mukaan 1-2 maastotallustelupäivää. Loput 4-5 päivää se saa puuhastella kentällä. Kenttäilypäivistäkin osa on ollut toistaiseksi suhtlailla kevyitä, pikkuhiljaa tehoja kasvatellen. Kun vielä saisi suunniteltua niin, että liikunta ja lepo on aseteltu pitkin viikkoa sopivassa suhteessa ja pikkuhiljaa siirtyen, olisi supermainiota. Täytyypi katsoa, jos syksyn mittaan saataisiin joku toimiva viikkoaikataulu aikaiseksi.

Käy se syöminen näinkin...