Kisamietteitä

Blogin kirjoittamista alunperin aloitellessani julistin jo sivupalkissa, miten tästä blogista ei tule löytymään kisakuulumisia, olemme puskaratsukko ja sellaisena tulemme pysymäänkin. Pääosin se varmasti onkin juuri näin, vaikka toki muutamia kisatilanteen harjoitteluja meillä takana onkin noviisiluokissa. Olen miettinyt kisajuttuja paljon viime aikoina ja ehkäpä selvennän ajatuksiani hieman tännekin.

Vessin tullessa taloon kaipasin itselleni ratsastelukaveria, kenties maastoonkin passelia pollea. Kilpailut, yhtään minkään tasoiset sellaiset, eivät mielessäni siintäneet enkä osannut kuvitella itseäni moisissa tilanteissa laisinkaan. En myöskään koskaan ole kummemmin piitannut kouluratsastuksesta urheilulajina, mielestäni esteiden hyppelyä on vain tuhat kertaa kiinnostavampi katsoa. En miellä kentällä tapahtuvaa työskentelyä oikeastaan kouluratsastukseksi, vaikka sitähän se nimenomaan usein on; erilaisten tehtävien hiomista ja niiden kokoamista isommaksi kokonaisuudeksi. Tiedän myös vallan hyvin, että kouluratsastus on kaiken muun perusta, hevosen jumppaa ja kunnossapitoa. Jos kuitenkin pitäisi valita, valitsisin arkuudestani huolimatta ehdottomasti esteratsastuksen. Ja, arkuudestahan pääsee eroon vain itsensä siedättämällä ja asioita tekemällä, eikö?

Muutettuamme nykyiselle tallille sain kätevästi mahdollisuuden pikkukisailuun. Viime vuonna kävimme kaahottamassa läpi yhden raviohjelman sekä puomiluokan, tänä vuonna on takana puomiluokka. Edessä olisi vielä tallin kisoja kaksin kappalein, mutta olen asioita mietittyäni päättänyt vetäytyä näistä kisoista Vessin kanssa ainakin tämän kesän osalta. Raviohjelman ajattelin kyllä suorittaa, mutta teen sen tuntiratsuni Tirpan kanssa, ainoastaan, vaikka alunperin suunnittelin ratsastavani saman ohjelman myös Vessillä ja sen lisäksi myös puomiluokan toisissa kisoissa.
Miksikä sitten näin?

Viimevuotisen kisajännityksen laitoin Vessin kokemattomuuden piikkiin. Se kävi kuumana jo koulukisojen verkassa, kun uusi tilanne ja muut hevoset jännittivät sitä niin kovin. Penkin päällä ekoja kisojaan jännittänyt ratsastaja tuskin teki asiaa sille yhtään helpommaksi. Puomiluokassa se olisi kanssa ollut valmis sinkoamaan suuntaan jos toiseen, kuskin lohtuna onneksi oli avustaja. Tänä vuonna puomiluokka sujui käynnissä varsin rauhassa, kovemmassa vauhdissa olisi voinut jotain tapahtua, enkä välittänyt päätyä puomien sekaan. Tiedän, että tamma tarvitsee lisää taitoa ja kokemusta suoriutuakseen edes jotenkuten kunnialla vastaavanlaisista tehtävistä. Minusta oli jokseenkin lohdullista, kun eräiden tuntilaisten vanhempien kanssa yhtenä päivänä juttelin hevosista ja kisoista ja tallinpitäjä siihen väliin huikkasi miten "Annankaan hevonen ei ole se kaikista helpoin". Ehken olekaan siis itse ihan toivoton, taidoton vain korkeintaan, toistaiseksi.

Tuntuu tavallaan tyhmältä jättää hyvä tilaisuus käyttämättä, harvalla on mahdollisuus totuttaa hevosta kisahulinoihin kotitallillaan. En kuitenkaan oikeasti tiedä, onko se sen arvoista. Vaikka Vessiin nyt jo luotankin paljon enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan, mietin silti, kuinka paljon se kuumuu ja mitä saa mieleensä. Kisatilanne nyt lienee jännittävä kelle tahansa kuitenkin, oli kysymys sitten aloittelijasta tai isompia ratoja koluavasta konkarista ja myönnettäköön, että Vessi helposti tekee tilanteesta minulle vielä hieman jännemmän. Tajusin yhtenä päivänä miettiväni, miksi oikeasti hevosen tämän hetkisen tason valossa haluaisin mennä kiduttamaan itseäni sen selässä tuomarien eteen ja siitä vielä alkaa maksaa? Panostan kuitenkin mieluummin tunteihimme, jotta kehittyisimme ratsukkona paremmaksi kuin että maksaisin tässä vaiheessa mitään osallistumismaksuja mielettömästä säädöstä, varsinkaan, kun rahaa ei ole koskaan liikaa.

Vaikka Vessiä hankkiessa en ollut kovinkaan kiinnostunut kehittymisestä tai edes näistä seuratason kilpailuista, ovat monenlaiset mahdollisuudet alkaneet kuitenkin pikkuhiljaa kiinnostaa. Se onkin varmaan pääsyy sille, miksi olen alkanut ottaa tunteja muilla(kin) hevosilla. Haluaisin kehittyä paremmaksi ratsastajaksi, voida joskus kohtalaisen ajan sisällä sanoa hallitsevani oikeasti tietyn tasoiset asiat ratsastuksessa. Vessiä en tietenkään voi unohtaa, enkä haluakaan, mutta myönnettävähän se on, että muilla hevosilla ratsastaminen tuo touhuun hieman uutta ulottuvuutta, eikä se ole yhtään pahitteeksi. En minä tule oppimaan hyppäämistä Vessillä (enkä edes halua ottaa riskiä sen jalkojen kanssa) ja vaikka joskus vielä laukkaisimmekin, ei se tule olemaan minulle se suurin oppimiskokemus, varmuus tulisi saada jo ennen sitä. Vessin kanssa kuitenkin mennään ihan pelkästään sen ehdoilla. Tavoitteita saa olla, mutta mun omat intressit on kakkosprioriteetti sen kanssa.

Seuraavaksi olisi tarkoituksena ratsastaa maanantaina Tirpalla pieni "kertaustunti" ennen parin viikon päästä olevia harjoituskisoja ja meidän ensimmäistä, yhteistä kisasuoritusta raviohjelmassa. Juho lupasi tulla videoimaan meidän kisasuoritusta ja olenpahan häntä yrittänyt maanitella sitten meidän estetuntiakin ikuistamaan, kunhan sen aika on. Vessin kanssa päästään oppiin sitten joskus kisojen jälkeen, kunhan palkkapäivä on ensin koittanut. Kummallisen hintavaa omistaa sekä hevonen, että vielä ottaa tunteja sillä ja muilla hevosilla. En voi käsittää, mihin se raha oikein uppoaakaan!

Tavoitteeni olisi saada Vessi ensi kesään mennessä toimimaan sen verran, että saisimme kirkkaasti hyväksytyn tuloksen raviohjelmasta (viime kesänä saimme muistaakseni 44,68%). Ei ehkä kuulosta isolta tuo tavoitteeni, mutta kun jännitys vie polleltakin osan keskittymisestä ja rentoudesta, on siinä haastetta ihan kerrakseen. Samaten, ensi kesänä haluan hypätä ratana ainakin tuon minimaalisen 40 cm. Se olisi enemmän kuin koskaan aiemmin olen mennyt ja varmasti ihan hyvä aloitus tälle mun esteratsastajan uralleni.