Voi paha kurki!

Eilisellä koirien iltapissatuksella ei ollut ihan kaikki tuuri mukanani. Käveltiin erästä asfaltoitua mäkeä alas ja onnistuin liukastumaan pinnan päällä olleisiin pieniin irtokiviin. Olen useita kertoja samasta paikasta kävellessäni miettinyt, miten viheliäinen tuo alusta onkaan. Eilen vihdoin sitten tein mäessä telemarkit toiselle polvelleni. Housut eivät edes menneet rikki, mutta niidenkin läpi sain polveeni kurjat ruvet. Kävely on tuntunut hieman kurjalta tuon epäonnisen laskeutumisen jälkeen, mutta yllätyksekseni jalka tuntui suht ok:lta aamulla herätessäni.

Suuntasin aamulla tallille jälleen tallikaverini kyydillä, tosin toivottavasti viimeisiä kertoja näin pakon sanelemana. On paljon mahdollista, että loppuviikon tallireissut sujuvat jo omalla uudella autolla. Saatiin vihdoin nimittäin rahoitus kuntoon ja paljon mahdollisesti minun viettäessäni aikaa huomenna kisa-apurina, Juho käy tsekkailemassa meille menopelejä.

Tiedustelin kengitystä jo viime viikolla, mutta kengittäjän aikataulujen vuoksi suunnitelmat siirtyivät tälle viikolle. En ollut tajunnut ollenkaan etukäteen, että tarvitsisin jo kengittäjän palveluita, kun hevonen oli vasta neljä viikkoa vanhassa kengässä. Kaviot kuitenkin ovat kasvaneet heinäkuun aikana ihan ennätysvauhtia ja popot alkavat auttamatta jäädä pieniksi tammalle. Vaikuttaisi siltä, että tyttöheppa saa huomenna uudet monot alleen.

Tämänpäiväiseen ohjelmaan sisältyi rento parituntinen maastoreissu. Hieman oli meno kompastelevaista, mutta tämä johtunee pitkälti turhan pitkiksi päässeistä kavioista. Reissun alkupuolella koettiin melkoinen luontoelämys, kun vajaan sadan metrin päässä meistä hakkuuaukean reunalla hengaili neljä kurkea! Yhden tai kaksi niistä päättelin melko nuoriksi, sillä niiden päälaki oli muun vartalon värinen ei (vielä?) punainen ja ne olivat muutenkin hieman eri sävyisiä kuin nämä aikuisiksi olettamani. Kaveri ei huomannut lintuja ensin laisinkaan, mutta hieman kerrottuani siivekkäiden koordinaatteja pääsi hänkin niitä ihastelemaan. Olen itse nähnyt kurkia lennossa joskus, mutten koskaan luonnossa tallustelemassa ja kaverillekin tämä oli ihan ainutkertainen kokemus. Jäi harmittamaan, ettei ollut minkäänsortin kameraa mukana, sillä puhelimenikin olin jättänyt tallille lataukseen.

Toinenkin erikoinen sattumus tälle reissulle osui. Jo ennen kurkiepisodia kuljettiin metsätietä pitkin ohi erään vastikään puretun rakennuksen. Siinä, missä ennen oli talopahanen, on nyt vain pieni kasa erilaista roskaa ja jätettä. Harmi kyllä, siellä oli myös tielle päätynyt pätkä rautalankaa, joka oli ilmeisesti ollut osa jonkin sortin aitaviritystä. Huomasin tuon langan siinä vaiheessa, kun se osui Vessin toiseen etukavioon ja tyyppi allani hieman hätkähti. Onneksi vaan tosiaan osui, ettei jäänyt kiinni jalkaan mitenkään.

Huomenna onkin sitten vuorossa tallin estekisat, joihin jälleen olen menossa auttelemaan. Toivotaanpa hieman parempaa säätä, ettei tosiaan sataisi kuten viimeviikkoisissa mittelöissä!