Mahtavuutta!

Laidun-Vessi 7/2013

Multa ei yksinkertaisesti meinaa löytyä sanoja kuvaamaan fiilistä, joka on herännyt henkiin eilisen tunnin ja tämänpäiväisen ratsastuskerran ansiosta! Kaikki vaan sujui niin kivasti, että hymy on herkässä ja fiilis hyvä. Edes pieni särky kädessä, oikeaa pohjetta uhkaava suonenveto tai niskajumi eivät ole onnistuneet pilaamaan mun fiilistä. Ehkä siis syytä kertoa ratsastuksista hieman lisää, kun olen näin tohkeissani kerta.
Eilen keskiviikkona tosiaan olin pitkästä aikaa tunnilla Vessillä. Viimeeksi ollaan oltu yhdessä tunnilla vissiin ehkä huhtikuussa, kuitenkin ennen Vessin toukokuun alussa tapahtunutta jalkahaaveria. Sen jälkeen olen ratsastanut muutamia kertoja tallin toisella hevosella. Kuitenkin hinku oman selkään opetuksen pariin on melkoinen; hyödymme molemmat niin paljon siitä, että joku ohjaa meitä.
Eilen tunnille osallistui myös toinen ratsukko ja olikin kiva päästä ratsastamaan suht samantasoisessa porukassa. Usein ratsastuskaverini ovat taidossa minua edellä, kun ovat ratsastaneet paljon pidempään ja vaikka opettaja tämän osaa huomioidakin hyvin, on silti kiva saada omantasoistaan seuraa.

Alkukäynneissä Vessi tuntui melko epävirtaisalta, ei oikein omalta itseltään ja naureskelinkin, että se on varmaan väsynyt lisääntyneestä liikutuksesta. Nykyisin sillä on yleensä yksi totaalinen lepopäivä viikossa, aiemmin niitä saattoi olla muutamia, riippuen omista aikatauluistani.
Alkukäynneistä siirryttiin raviin ympäri kenttää, tarkoituksena saada Vessikin kulkemaan mahdollisimman lähellä kaviouraa. Ihan uralle en halua sitä viedä, vaan pidän sen mieluummin hieman uran sisäpuolella. Tammalla on kuitenkin tapana välillä oikoa vähän liiankin paljon, etenkin tietyissä kulmissa, joista se ei pidä ja joissa pohjakin on huonompi. Niin se teki nytkin jonkin verran, mutta pääosin toimi odotettua paremmin. Ravipätkän jälkeen aloimme tehdä käynnissä kolmikaarisia kiemurauria, sen jälkeen samaa tehtiin ravissa. Vessi tuntui taipuvan hyvin, vaikka välillä itsestäni tuntui, että ravin maltillisuudesta huolimatta vauhtia oli vähän liikaa. Jännä juttu, alun tahmeus karisi äkisti, kun päästiin ravaamaan!

Vaikka kyllä se hienokin ravi sieltä innostuksen takaa sitten alkoi pilkistää, kun alettiin työskennellä keskiympyrällä. Tarkoitus oli ravata ympyrää ½-2 kierrosta, riippuen hieman, missä kohtaa ympyrällä toinen ratsukko oli menossa. Meillä Vessin kanssa yleensä vauhtia piisaa ja possujunailun sijaan ennemmin mentiin sitten omaan tahtiin, kunnes sopiva rako osui kohdalle. Keskiympyrältä tehtiin sitten molempia päätyjä kohti vuorollaan voltit. Aluksi tehtiin molemmat voltit käyntiin siirtyen, toinen ratsukko jatkoi niitä myöhemmin ravissa. Me ollaan vielä, kaiken varalta, pysytty volteissa pääosin käynnissä, mutta ravailtu ympyröitä kyllä ihan kohtalaisesti. Ja miten hienosti Vessi eilenkin toimi, kun hetken ensin lämpeni työskentelymoodiin! Se sai tietenkin mielettömästi kehuja, ja oli niiden jälkeen entistä tyytyväisempi itseensä sekin.

Tänään tallille saavuttuani huomasin, että se nosteli kummasti satulointipaikalle parkkeerattuamme oikeaa takastaan ilmaan. Jalat olivat ihan normaalin lämpöiset kaikki, ei ollut turvotusta tai haavoja missään. Mielessä ehti jo käydä, että mitä nyt TAAS... Kunnes huomasin, että ulompi puoli kannasta nirhautunut rikki. Jälki näytti melko tuoreelta, enkä moista ollut huomannut eilen, joten paljon mahdollisesti se on tullut laitumella. Putsasin ja rasvasin koiven ja tuumasin ensin, etten viitsi edes ratsastaa, jos jalka on kovin kipeä. Varustelun loppuvaiheessa polle kuitenkin muuttui ihan normaaliksi ja päätin mennä hetkeksi kentälle pyörimään. Eilisen tunnin jäljiltä halusin kuitenkin liikuttaa Vessiä edes kevyesti ja katsoa, miten jalat reagoivat tuntiin. Hyvä, että päätin mennä.

En ole aikoihin ratsastanut niin yhteistyöhaluisella Vessillä, kuin mitä se tänään oli. Se taipui ja asettui hyvin, meni kentällä juuri sinne, minne sen halusinkin menevän, eikä väistellyt mörkökulmia, sen ravi oli oikein mukavan tuntuista, se ei juurikaan kompastellut... Otti melkein alusta asti tukea kuolaimesta, muttei kuitenkaan painanut kädelle. Siirtymiset tapahtui suhteellisen rauhaisaan tahtiin ilman ryntäyksiä ja hevonen kulki kivasti rentona. Ei virkkuukoukkuna eikä kovin kaula kaarella edes, mutta rentona. Ekojen ravipätkien jälkeen en osannut  muuta kuin mielessäni sanoa wau! Kehuin Vessiä suurinpiirtein koko ajan, koska suurinpiirtein koko ajan se kulki juuri niinkuin pitikin. Tokihan se aina voisi olla entistäkin parempi, muttei siltä kuitenkaan voi vaatia liikoja kerralla. Olin aivan haltioissani! Säännöllinen liikutus ja tunnit alkavat pikkuhiljaa tehdä tehtäväänsä ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että tuntini muilla hevosilla auttavat myös minua Vessin kanssa eteenpäin.

En voi olla varma, onko nirhauma tullut jo eilen ratsastaessa ja se jäänyt minulta vain huomaamatta, vaiko onko tamma räveltänyt jalkansa tarhassa. Veikkaan jälkimmäistä, mutta koska Vessi on aiemminkin muutaman kerran saanut kentällä kantansa auki, ei vara venettä kaada. Päätin, että jatkossa sitä liikutetaan putsit takasissa, ainakin nyt niin kauan, että tuo naarmu paranee ja todennäköisesti pidempäänkin. Tiedän kuitenkin, että tuollaiset naarmut on ilkeän tuntuisia ja paranevatkin usein vähän hitaasti kunnolla, joten miksi suotta ottaa riskiä jatkossakaan niiden takia.

Suojakavalkadimme

Aiemmin olen käyttänyt Vessillä suojia pääosin vain irtojuoksuttaessa ja samaa puuhaa oltiin tekemässä ylläolevan kuvan ottohetkellä. Mietin näitä kuvia katsellessani, että joskus, jos on ylimääräistä hevoseen panostaa, voisinkin hyvin ostaa sille samaa sarjaa, tai edes samaa väriä, olevat suojat. Onneksi nuo yhdet, jo valkoisimmat päivänsä nähneet putsit kuitenkin löytyy kaapista, niitä voidaan käyttää ensi alkuun kantojen suojana jatkossa. Onko kellään kokemusta esimerkiksi neopreeniputseista, kestääkö ne hyvin? En usko, että itse tykkään käyttää noita nykyisiä kauhistuksia päivittäisessä käytössä jatkossa, koska haluaisin hieman pehmoisemmat vaihtoehdot, joten joidenkin kohtuuhintaisten saman asian ajavien löytäminen voisi olla tarpeen. Suosituksia?

Huomenna tamma pitää vapaapäivän, lauantaina poikkean sen luona jossain vaiheessa lähitallin kür- ja naamiaiskisojen lomassa. Ajattelin mennä kannustamaan meidän tallilaisia, vaikka itse en olekaan tällä kertaa osallistumassa. Kamera varmaankin tulee mukaan, joten saa nähdä, rohkenenko laittaa muutaman otoksen kilpailuasuista esillekin.