Nyt meni hieman överiksi...

Olipahan päivä! Tuntikausia heppailuja, yksi rikkoutunut auto ja mitä vielä...

Aloitetaanpa vaikka autosta. Lähtiessäni tallia kohti kotipihasta kaikki oli ihan normaalisti. Kiihdytellessäni moottoritielle tuntui jotenkin, ettei auto kiihdy normaaliin malliin eikä kierrokset nouse, niinkuin pitäisi. Soittelin matkalta naapuritallin kisoja seuraamaan tulevalle Vessin vuokraajalle treffaamisesta matkan varrella ja paikalle päästyäni jäin häntä odottelemaan. Treffipaikan pihasta lähtiessä auto nytkytteli ihan kummallisesti, hyvä kuin jaksoi 40 km/h kiihtyä! Mietin jo, miten pääsen tallilta edes kotiin (jos edes selviän sinne asti, kun olin ajamassa ensin kisatallin pihaan). Kisojen katselun jälkeen suunnattiin peräkanaa meidän tallille ja auto kulki, vaikkakin minua hieman arveluttikin.

Vessilläkin oli varsin tapahtumarikas päivä. Ensin ajattelin vain juoksuttavani sen irtona jossain välissä kisojen katselun lomassa, kun käsi ei tuntunut eilen ihan priimalta, mutta sitten en malttanutkaan olla kapuamatta hetkeksi selkään, kun Vessi oli ollut viime päivinä niin mukava. Överiksi meni ainakin kehuminen, ehkä sen olisi voinut jättää vähän vähemmälle, vaikka tamma olikin varsin mukavan tuntuinen ratsastaa. Ja mitä ihmettä mun sisäpohje puuhaa etenkin vasemmassa kierroksessa, heiluu ihan kuin olisi irtipoikki?!

Sain kyllä hyvät naurut videota katsottuani ja kuulemma mun jalkaa voisi hieman rauhottaa. Ei kai nyt sentään?
Pienen ratsastuspätkän jälkeen pomppasin selästä alas ja nappasin satulan ja ohjat pois ja Vessi sai luvan hieman päästellä virtojaan. Kylläpä se sitten laukkailikin, vaikkakin välillä hieman tuntui unohtavan, mitä oli tekemässä ja suuntasi portille ympyrän jatkamisen sijaan. Loppukäynneiksi pomppasin vielä selkään ilman satulaa, enpä oo tuotakaan tehnyt hetkeen aikaan!

Tämän liikutussession jälkeen suuntasin vielä hetkeksi kisoja katsomaan ja sitten teinkin tallikaverin kanssa lähtöä pienelle käyntimaastolle. Olimme sopineet, että hän ajaisi omalla autollaan meidän perässä kotiinpäin. Auto piti saada kuitenkin kotinurkille huoltoakin ajatellen ja näin varauduttiin siihen, etten jäisi kotimatkalla tienposkeen yksinäni. Koska olisin joutunut kuitenkin odottelemaan tallikaverin liikuttaessa ruunansa, päädyin toki lähtemään Vessin kanssa mukaan maastoon, vaikka polle olikin jolkotellut jo tänään. Tuumasin, että tunti leppoisaa tallustelua ei tee pahaa sillekään vaikka hieman väsy jo olikin kuumasta päivästä. Lenkki olikin oikein mukavan rento ja tammakin tassutteli eteenpäin silminnähden tyytyväisenä.

Vessillä on mielipide

Loppujen lopuksi pääsin ihan turvallisesti kotiinkin, mutta hieman järjestelyjä tämä auton rikkoutuminen vaatii. Onneksi kuitenkin olen yleensäkin ollut melko hyvä bookkaamaan itselleni tallikyytejä, joten hieman aikaa siirtämällä saimme onnistumaan maanantaisen tuntinikin ja usean ensi viikon tallivisiitin, auton rikkoutumisesta huolimatta. Huomenna olisi veljentytön 1v synttärit, saapa nähdä, millä sinne kuljetaan! Tää on kyllä just niin tätä - meidän taloudessa autoa nimenomaan tarvitaan näihin tallireissuihin, joten tämä on pahimman sortin katastrofi. Olen ihan varma, että meidän automme on vain vihdoin äkännyt, että sitä ollaan vaihtamassa uuteen lähikuukausina ja pistää nyt kapulaa rattaisiin ihan toden teolla. Nykyisessä autossamme alkaa ajokilometrejä olla jo ihan riittämiin ja koska tallikilometrejä kertyy vuodessa jo kohtalainen määrä, on ajatuksena vaihtaa alle dieselmenopeli.

"Leipää, kiitos!"

Yksi asia, mikä minua on vaivannut jo pidempään, on painoni. Olen todella kyllästynyt katsomaan itsestäni tuollaisia norsukuvia ja tuntemaan itseni näin muhkuksi. Niinpä muutama kuukausi sitten aloin tehdä asialle jotain ja painoa onkin pudonnut muutamia kiloja, ei kuitenkaan ihan niin montaa, kuin olisin toivonut tässä vaiheessa kadonneen. Asiaa ei oikein helpota tämä ykköstyypin diabetekseni, kun elämä on tasapainoilua liikunnan, syömisen ja insuliinin kanssa. Toissayönä esimerkiksi heräsin liikunnallisen illan muistona keskellä yötä melkoiseen hypoglykemiaan ja jouduin ahtamaan ruokaa sisuksiini verensokerin korjaamiseksi. Tosi kiva! Joskus on hankala arvioida liikunnan, ruuan ja inskojen suhdetta ja näin siinä käy. En halua langanlaihaksi, mutta pieni terveydellinen tsemppi lienee paikallaan. Mutta miten jokin asia, joka periaatteessa on niin helppo juttu (syö vähemmän kuin kulutat) voi olla käytännössä niin vaikeaa? No, pikkuhiljaa hyvä tulee. Yritän vaan siihen mennessä muistaa pukeutua tallillekin säädyllisesti, niin ei iske läskiahdistuskohtauksia makkarankuoritopeista.