Astetta erikoisempi maastolenkki

Auton rikkoutumisesta huolimatta pääsin eilen sunnuntaina tallille, kun tallikaveri sinne jo aamusta siskonsa kanssa körötteli ja ystävällisesti jälleen kerran nappasi mut mukaan. Oltiin suunniteltu maastolenkin tekoa ja syötettyämme tallin ponit ja muutaman muun pollen ja kahviteltuamme aamukahvit tallinpitäjän kanssa, päästiinkin matkaan. Jännitin hieman itse aikatauluja, sillä veljentytön synttärikemut olivat alkamassa klo 17 ja vaikka maastoon lähdettin puolenpäivän korvilla, tiesin aikataulun melko tiukaksi. Halusin olla kotona kahden maissa ja käydä suihkussa ennen junalle suuntaamista.

Päätettiin tehdä niinsanottu orilaitumen lenkki, johon menisi aikaa reilu tunti. Tallin pihasta siirryttäisin ensin metsäteitä hiekkaisen autotien varteen ja siitä kaarretaan kesämökkipihan läpi pitkälle hiekkasuoralle, jonka toisella puolella on iso laidun nuorine hevosineen. Kaverin sisko lähti matkaan kävellen, tarkoituksena heillä oli vaihtaa ratsastajaa hiekkasuoralla. Sää oli varsin lämmin, tuli hiki melkein jo hevosia syöttäessä, selässäkin oli mukavan lämmintä.

Kun päästiin lähelle tuota hiekkasuoraa huomasin, että yksi ruunikko hevonen on nyt hieman kummallisessa paikassa. Ihmettelinkin ääneen, että onko tuossa muka nykyään laidun, väärällä puolella tuota tietä. Kaveri meni hetken matkaa edellemme ja samalla huomasin korkealta tähystyspaikaltani, että edessä tiellä on toinenkin hevonen! Myöhemmin ilmeni, että nämä olivat emä ja ilmeisesti sen vuotias varsa. Ja aidoista ylin lanka katki. Mielenkiintoinen tunne istua kököttää hevosen selässä, kun aidan toiselta puolelta katselee neljäntoista hevosen lauma. Toivottiin vaan, että ne pysyvät langoissa ja samalla kaveri nappasi varsan kiinni kera riimun, joka löytyi lähistöltä. Soitettiin meidän tallinpitäjälle, joka hätyyttäisi hevosten omistajan paikalle elikoitaan nappaamaan kiinni.

Eikä tässä vielä kaikki! Kun omistaja saapui paikalle, ilmeni, että kyseisellä suurella laitumella laiduntava lauma olisi kymmenpäinen ja pelkästään tammoja ja niiden varsoja sisältävä. Laitumelta löytyi siis neljä oria, saman omistajan kylläkin, mutta sinne eri laitumelta karanneita. Kolme niistä saatiin kiinni näppärästi, mutta yksi aiheuttikin sitten harmia niin sanotusti koko rahan edestä. Minäkin olin orijahdissa mukana, kaverin siskon pidellessä meidän hevosia tien laidassa kiinni.

Kiinni saadut orit vietiin sitten käsipelillä omalle tallilleen, joka sijaitsi vajaan kilometrin päässä laitumelta.
Tässä vaiheessa vahinko ehti kuitenkin jo tapahtua ja olimme omin silmin todistamassa, miten laitumelle jäänyt nuori ori ehti astua yhden kiimassa olevan tamman. Nice. Tämän jälkeen jäikin lähinnä pieni huoli siitä, että rellestäessään laidunta ympäri hevoset satuttaisivat toinen toistaan. Tamma potki toki oria kohti jonkin verran ja orikin välillä tammaa.

Jahdattiin karkulaisoria apujoukkojen kera laitumelta yhteensä noin kahden tunnin ajan, paahtavassa helteessä! Hevoset odotti kiltisti pitelijänsä kanssa kun me niiden kuskit kipiteltiin pitkin laidunta milloin mihinkin suuntaan.

Myöhemmin ilmeni, että karanneet orit eivät välttämättä olleet tehneet reissuaan omin päin vaan on mahdollista, että paikalla on ollut vandaali, joka on tämän ryntäyksen saanut aikaan. Meidän reittimme varrella langat olivat rikkoutuneet varmaankin vieraiden hevosten välisten kähinöiden seurauksena juomapaikan lähellä. Langat, joista orit olivat tulleet läpi puolestaan olivat kaukana tästä paikasta. Ikävä tilanne kuitenkin, hevosten omistajalle aiheutuu nyt kuluja muunmuassa mahdollisen alkion abortoinnista. Toivottavasti tekijä saadaan vastuuseen. Ulkopuolisen korvaan saattaa toki kuulostaa tämä vain perättömältä syyttelyltä, mutta valitettavasti kerta ei kuulemma olisi ensimmäinen ja edellisestä oli videomateriaaliakin olemassa todisteena. Ikäviä juttuja nämä, ja oikeastaan aika uskomattomiakin!

Mikäs tässä odotellessa...

Arvatahan saattaa sen, että avuliaisuuttamme jäimme laitumelle liian pitkäksi aikaa ja alkoi näyttää siltä, että pääseminen Riihimäelle sukuloimaan oli jo melko vaakalaudalla. En halunnut myöhästyä kutsun ajankohdasta, sillä olin järjestänyt meille kyydin veljeni luo rautatieasemalta. Kaiken kukkuraksi olin sopinut erään myymäni tuotteen noudon tuolle asemalle myös ja pelkäsin pahasti, ettemme ehdi paikalle. Enkeli(näkin lauantaina esiintynyt) tallikaverini ehdotti, että hän siskoineen nakkaisi meidät Riihimäelle (matkaa 70 km/suunta), kun junaan ehtiminen alkoi vaikuttaa hieman mahdottomalta. Mikä pelastava enkeli, todentotta! Pikaisesti kotiin, suihkuun ja menoksi. Olimme Riksussa pari minuuttia myöhässä, treffasin tavaranostajan ja sen perään kyytimme ajoikin jo aseman pihaan. Veljeni luona olin tasan tunti siitä hetkestä, kun kotona poistuin suihkusta! Aika reipas tahti, todentotta!

En ole vielä tietoinen, miten kauan oria jahdattiin meidän lähdettyämme. Täytynee päivittää siitä uutiset seuraavan kerran kirjoittaessani.
Automme tilanne sen sijaan on selvinnyt mieheni vietyä sen korjaamolle tänä aamuna. Autossa on kaksi vikaa, joista toisesta selviäisimme kohtuullisin kustannuksin. Toinen puolestaan vaatisi remontin, johon uppoaisi nelinumeroinen summa rahaa. Moiseen operaatioon ei olla ryhtymässä, joten toistaiseksi ollaan autottomia, kunnes saadaan uusi menopeli alle. Toivottavasti se on pian, tallikyytien sopiminen ei välttämättä suju yhtä hyvin montaa viikkoa.

Nyt suuntaankin tunnille, kuulumisia jälleen myöhemmin.